Enkelin vastaus

Pelotti miestä, tuskan tunsi.
Ahdisti rinnasta niin kovasti.

Hukkasi itsensä, sydämensä kadotti.
Ihmisten vilinään sen kai hukutti.

Vielä itsellensä valehteli, 
lisää tarinoita sepitteli.

Luuli onnen olevan nyt ja tässä 
mutta olikin niin kovin väärässä.

Pelotti miestä, tuskan tunsi.
Apua suurta jostakin pyysi.

Risti kädet, maahan katsoi.
Auta, en jaksa enää omin jaloin.

Voimia sai, kävelemään lähti. 
Oppaana taivaan kirkkain tähti.

Käveli päivän, käveli yön. 
Unohti kaiken kiireen ja työn.

Saapui metsään ikivanhaan, 
istui alle tähtitaivaan.

Siinä metsää kuunteli,
kysymyksiä esitteli.

Kuka vastasi? Ehkä enkeli.

-Joni-