Maailman myllerrys

Maailma on myllerryksessä ja pysyvän muutoksen kynnyksellä. Isoin paini käydään ihmisen, yksilön sisäisessä maailmassa. Pitää pysähtyä ja olla itsessään niin läsnä kuin mahdollista. Löytää sisältään seesteisyys ja onnellisuuden tekijät, jotka saattavat meidät tilaan, jossa pelolla ei ole enää asuntoa. Jos ei pysähdy ja anna aivoille mahdollisuutta päästä tilaan, jossa on edes mahdollista huomata sisäistä maailmaa, ottaa ulkoinen maailma kaiken huomiomme. Silloin olemme jonkun muun ohjailtavissa ilman, että itse edes tiedostamme asiaa.

Omien, ei tieteellisten tutkimusteni mukaan, tiedotusvälineiden uutisoinnista 80% on negatiivisia. Jokainen voi tutkia tätä itse lukemalla ja kuuntelemalla. Pelko ja velka on kaksi asiaa, joilla ihmistä on helppo hallita. Mietin usein mitä tapahtuisi, jos meille kerrottaisi myös mukavia uutisia? Toisiko se mukanaan hyvinvointia ja iloisia kasvoja katukuvaan? Tietenkään pahoja asioita ei saa jättää huomiotta. Kysymys onkin, miten ne tuodaan esille. Vielä tärkeämpi kysymys on miksi meille tuodaan pelkoja. Miksi yksittäinen asia nostetaan ylitse muiden, vaikka on olemassa paljon muitakin haasteita ? 

Kuka huomaa vilkun?

Viime aikoina olen miettinyt, miten ihmiset saisivat nopeammin apua kun sitä tarvitaan? On olemassa koronavilkku ja se on varmaan ihan hyvä. Mielestäni ihan yhtä ison huomion vaatisi moni muukin asia, jos me ihan OIKEASTI välitetään ihmisten hyvinvoinnista. 

Mihin appiin voi tuskastaan kertoa se ihminen, joka kohta menettää henkensä perheväkivallan uhrina?  Kuka ottaa kopin perheestä, joka on äkillisesti menettänyt lähiomaisen ja olisi välittömän avun ja tuen tarpeessa. Liian monessa hyvinvointia tarjoavassa toimessa haku “kriisiapu” antaa vastauksen “ei hakutulosta”. Toimiiko vilkku vasta sitten kun perheen voimat on loppu ja on aika sammuttaa “tulipalo” ikävin toimin.

Millaisen vilkun pitää olla, jotta nuo 90.000 ihmistä (Suomen mielenterveys ry) saisivat avun ja tulisivat huomatuksi, joilta koronatoimet ovat vieneet mielenterveyden ja tilalle on tullut itsetuhoiset ajatukset, masennuslääkitys ja pelko tulevaisuudesta?

Kuka huomaa peloissaan olevan lapsen, joka yksin tekee aamupalaa, kun aikuinen nukkuu pois edellisen illan känniä? Kuka ottaa syliin ja pitää kiinni? Vai puututaanko vasta sitten kun sammutetaan taas “tulipaloa”? Mielenterveyden kehittymisen kannalta nuoruusikä on erityisen tärkeä vaihe.

Lastenpsykiatrian lähetteiden kasvu on todella huolestuttavaa. Pelkästään Turussa (TYKS) muutos  vuosina  2016- 2017 on + 42%. Nuorten eläkeläisten määrä on myös kasvussa. Vuonna 2018 (Kela) 16-39- vuotiaiden eläkeläisten määrä on kasvanut 10 vuodessa yli 20%! Suurin osa, kahdeksan kymmenestä nuoresta  eläkkeensaajasta sai työttömyyseläkettä mielenterveyden tai käyttäytymishäiriöiden perusteella. Esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon lisää. Millaisen vilkun heille voisi antaa?

Olisiko aika panostaa ENNALTAEHKÄISEVÄÄN työhön vieläkin enemmän, jotta he tulisivat nähdyksi ja kuulluksi sekä apu olisi oikean aikaista ja TARKOITUKSENMUKAISTA. Ymmärrän, että kaikkia ei voi auttaa, mutta paljon olisi tehtävissä. Ei tarvitse olla mikään ydinfyysikko, jotta näkee syy – seuraus suhteen. Eli kun toimitaan näin, tulee se johtamaan tähän. Miksi ei muuteta toimintaa kun kerran nähdään mihin se johtaa? 

Yli 800 ihmistä ei jaksa tätä kaikkea ja päätyy itsemurhaan tänäkin vuonna.Kasvua on yli 15% verrattuna viime vuoteen. Ihan joka vuorokausi maailmalla menehtyy aliravitsemukseen ja nälkään 25.000 ihmistä! Mutta onko niin, että se mikä ei tartu ei kiinnosta? Vai tuodaanko “hyvinvointia” vain sinne missä raha liikkuu?  Onko kaikilla tahoilla vilpitön tahto auttaa ja parantaa ihmistä?

Jokainen ihminen on arvokas ja haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. Kokea turvallisuuden tunnetta ja rakkautta juuri sellaisen mahtava yksilönä kuin on. Toivon, että luot ympärillesi tilan, jossa sinulle on tilaa hengittää ja annat aikaa ajatuksille.

Joni

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *