Marionettimaailma

Marionetti on nivelnukke, jota ohjataan naruilla ylhäältä päin.  Mielestäni otsikko kuvaa osittain tämän päivän yhteiskunnan toimintaa. Varmaankin se on aina ollut niin, mutta nykyään tieto ja tarve saavuttaa ihmisen ennen kuin ehdit sen kissan sanoa. Nämä molemmat ovat ulkoisen maailman ohjausta.

Tiedolla tarkoitan sitä informaatiotulvaa, joka saavuttaa meidät halusit tai et. On vähintäänkin tarpeellista tutkia kenen agenda tiedon takana on, jos asia vähänkin epäilyttää.  Tarpeella sitten tarkoitan niitä markkinatalouden hyödykkeitä, joita keksijät keksii, myyntimiehet myy ja me ostamme. Mutta onko ne meille oikeasti tarpeellisia, jotta voimme elää onnellista ja oman näköistä elämää? Vai onko niistä kenties enemän haittaa?

Onko sinulla sisäinen tarve ostaa älykello?

Ajatellaan seuraavanlainen fiktiivinen tilanne: Jos me asuisimme tietämättä toistemme hankinnoista tai emme näkisi mitään ulkoista ohjausta, vaan kaikki tarpeet tulisi sisältämme, olisiko niin, että määrättynä aikakautena silti rakentaisimme täsmälleen samalaisia taloja tai pukeutuisimme samoihin vaatteisiin? Olisiko niin, että meille tulisi sisäinen tarve ostaa 38-vuotiaana älykello ulkoistamaan oman hyvinvoinnin seuraamista? Olisiko tuo kirjoitettu meidän DNA:han ja toimisimme sisäisen tunteen ohjaamina? Tuskinpa!

Tämän halusin tuoda esille siksi, jotta ymmärrämme miten paljon meitä ohjataan siihen suuntaan mihin halutaan. Ja jos emme milloinkaan kyseenalaista tuota ohjausta, on meidän elämä muiden varassa. Sitä se tänä päivänä jo on, vaikka sitä ei helpolla tiedostakaan. Ainoa keino tiedostaa kuka noita marionettinuken kapuloita hallitse, on löytää ja ymmärtää omaa sisäistä maailmaa.  

Kyse ei ole pelkästään sisäisen maailman ymmärtämisestä, vaan sen tuomisesta näkyväksi omaan elämään. Aina pitäisi olla niin, että oma sisäinen maailma muuttaa ulkoista maailmaa, eikä toisin päin. Miksi sitten on haastavaa tuoda itsensä esiin? Pelko on varmaakin yksi isoin tekijä. Epäonnistuminen, erilaisena oleminen ja hylätyksi tuleminen saa meissä aikaan laamaantumisen, jolloin toiminta loppuu. Pitää muistaa, että pelko tulee aina menneisyydestä, eikä se tiedä mitään tulevaisuudesta, jos emme anna sille valtaa.                

Minulla on aina ollut hieman vaikea sopeutua yhteiskunnan rakenteisiin ja sääntöihin. Kyseenalaistan asioita ja etsin tietoa sen tiedon takaa, jota minulle tuodaan. Usein kun sinne “kaninkoloon” sukeltaa löytää ihan toisenlaisen tarkoitusperän, mikä meille ensin on tuotu jostakin asiasta.  Meidät on opetettu siihen, että aina on joku meitä isompi auktoriteetti, joka kertoo mitä pitää tehdä. Jos ei tee, voi siitä seurata rangaistus.

Yleisesti hyväksytty harha

Onko meille on luotu harha, että pitää olla määrätynlainen, noudattaa kaikkia sääntöjä ja elää sellaista elämää, joka on yleisesti hyväksyttävää ilman minkäänlaista kyseenalaistamista tai itse tutkiskelua. En missään nimessä kehoita ketään tekemään mitään pahaa tai rikollista. Tottakai iso osa säännöistä on tarpeellisia, mutta silti on myös omaan elämään liittyviä ulkoa päin tulevia uskomuksia, joita kannattaa miettiä.  

Vaati paljon rohkeutta tehdä sitä mikä sisällä tuntuu hyvältä, koska se voi olla eri linjassa yhteiskunnan normien ja oppien kanssa. Aito läsnäolo ei ole rasittavaa eikä aiheuta pelkoja. Yhteys itseesi, sydämeesi, on ensisijaisen tärkeää, jotta voit huomata kuka sinua ohjaa. Hiljenny hetkesi. Älä anna minkään ulkoisen maailman tulla siihen hetkeen, vaan ole läsnä itsesi kanssa. Sitten kysy itseltäsi mitä minä haluan? Siitä voi aueta aivan uusi tapa ajatella ja toimia. 

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *